Mika Ihamuotila Kauppalehden Optiossa

Artikkeli Mika Ihamuotilasta ja Marimekosta uusimmassa Optiossa oli hyvä. Viesti kuului näin "Ole oma itsesi, niin maailma kiinnostuu". Näinhän se on. Ihamuotila ihmetteli, että miksi suomalaiset yritykset yrittävät aina palvella koko Suomen kansaa, eikä vain tiettyä kapeaa segmenttiä kansainvälisesti. Tarkemmin kohdistettuna. Hän toi myös esiin, että me turhaan yritämme imitoida ruotsalaisia tai tanskalaisia vaan meidän suomalaisten pitää tuoda sitä omaa vahvuutta esille. Marimekon uusi Kalevalan-aiheinen kangasdesign on varmasti juuri tästä ajattelumallista hyvä esimerkki. Ja minuun se ainakin puree. 

Itse en aina pidä siitä miten me käyttäydymme ja olemme kasvatettu kuin metsäläiset toisiamme kadehtimaan, mutta luonto, tarut ja tietty pidättäväisyys on kuitenkin myös luottovalttejamme. Pidetään niistä kiinni ja kannetaan niitä ylpeinä. Mutta samalla muistaen, että itsevarmuutta ei suinkaan ole tyly käytös ja murjottaminen vaan itsevarmuutta on iloinen asenne ja kyky nauraa myös itselleen.

Helsingin keskustan lapsettomuus?

Pääsiäinen on ollut juuri sitä ihanaa lepoa mitä odotinkin. Olemme vain olleet koko perheen voimin yhdessä ja syöneet hyvin unohtamatta perheemme lempipuuhaa, fiilistelyä. Joka päivä aikuiset ovat yrittäneet saada oman lepo- ja urheiluhetken. Itse kävin tänään salilla juoksemassa, nostelemassa painoja ja vielä kymmenisen minuuttia solariumia. Ai, että teki hyvää!

Olen viikonlopun aikana miettinyt perheemme filosofiaa ja yhden asian olen mielestäni ainakin huomannut. Me emme ole kovin velvollisuudentuntoisia. Tällä tarkoitan sitä, että emme koe huonoa omatuntoa, jos emme tee jotain "pakollisia" pääsiäisasioita, emme myöskään koe, että joka päivä on pakko ulkoilla tai heti keväällä koko perheen pitää iloisesti lähteä pyöräilemään, koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Meillä ei oikein ole mitään sellaisia "kun-niin-vain-lapsiperheessä-kuuluu-tehdä" asioita. Ja olen siitä todella tyytyväinen. Uusimmassa Oliviassa taisi olla Hanna Jensenin kirjoittama juttu velvollisuudentunnosta ja siinä myös mainittiin, että se periytyy aikuisilta lapsille. Toivon, että meidän lapset tulevat tekemään juuri niin kuin heille on parhaaksi. Jos vanhaa äitiä ei huvita tulla moikkaamaan, niin toivon, ettei ainakaan velvollisuudentunnosta tulla.

Alla meidän pääsiäisloman aloituslounas. Raikasta salaattia, uusia perunoita (jostain maasta) ja savustettua lohta. On aika askeettisen näköistä, mutta hyvää oli.

Pääsiäisen välipäivänä, eli lauantaina päätimme lähteä Helsingin keskustaan, koska kaupatkin olivat auki. Me tykkäämme hengailla kaupungissa, käydä kahvilla ja vierailla Akateemisessa hiplailemassa kaikkia niitä ihania kirjoja. Auringon paistaessa ja kuopuksen nukahdettua rattaisiin suuntasimme kulkumme Ruttopuistoon, jossa on ihan kiva lasten pieni leikkipaikka. Lapset ottivat ilon irti yhtäkkisestä puistovierailusta kaupungissa tallailun lomaan. Vanhemmat saivat ansaitun paistatteluhetken puistonpenkillä. Olen muuten aina ihmetellyt, että miksi lapsiperheitä näkee niin valitettavan vähän keskustan melskeessä. Miksi kaupunkikulttuurin ja lasten yhdistäminen vaikuttaa täällä jotenkin niin vaikealta? Olemme asuneet hetken Lontoon keskustassa ja sielläkin lapsia näkyi huomattavasti enemmän, vaikka liikkuminen oli huomattavasti ruuhkaisuuden vuoksi hankalampaa. Myös Kööpenhaminassa lapsia näkyy ihanasti kaupunkikuvassa. Toivoisin, että täällä Suomessakin otettaisiin lapset enemmän mukaan kaupunkielämään, eikä ajateltaisi, että ovat vain siellä tiellä.

Mieli halajaa

Jotenkin kummallista, että pieni mieli aina halajaa jonnekin muualle kuin missä juuri on. Kun on töissä, haluaisi olla kotona lasten luona ja kun on lasten luona, niin haluaisi töihin....äääääää (kuvittele mielessäsi "Haluatko miljonääriksi?" -visailun "väärin" merkkiäänen), minun mieleni ei nyt halaja töihin. Olen täysin tyytyväinen tähän kotona oloon, mutta voisin silti lähteä aina ulkomaille, kukapa ei.

Kymmenen vuoden päästä toivoisin todella asuvani ihanassa rantatalossa vaikkapa kauniissa Kaliforniassa. Siellä ilmasto ainakin olisi otollinen. Mutta sitä odotellessa yritän elää arkeani tästä päivästä lähtien aivan kuin olisin jo täydellisessä rantatalossani ja lupaan tutkailla maailmaa, kuin olisin jatkuvasti uudessa ihmeellisessä ympäristössä, avain kuin olisin lomalla.

Tänään oli upea ilma ja saimme pihakamat kuistille. Ovat tosin todella likaiset ja huonokuntoiset, mutta jos niistä duunailemalla saisi käyttökelpoiset. Pääsiäisbreikin aikana tarkoituksena on hiukan enemmän laittaa pihaa kevätkuntoon ja ehkä jotain sisustusta sisällekin. Okei, tästä tämä nyt alkaa. Blogi, joka keskittyy eri asioiden fiilistelyyn ja elämämme raportointiin.