Pääsiäinen on ollut juuri sitä ihanaa lepoa mitä odotinkin. Olemme vain olleet koko perheen voimin yhdessä ja syöneet hyvin unohtamatta perheemme lempipuuhaa, fiilistelyä. Joka päivä aikuiset ovat yrittäneet saada oman lepo- ja urheiluhetken. Itse kävin tänään salilla juoksemassa, nostelemassa painoja ja vielä kymmenisen minuuttia solariumia. Ai, että teki hyvää!
Olen viikonlopun aikana miettinyt perheemme filosofiaa ja yhden asian olen mielestäni ainakin huomannut. Me emme ole kovin velvollisuudentuntoisia. Tällä tarkoitan sitä, että emme koe huonoa omatuntoa, jos emme tee jotain "pakollisia" pääsiäisasioita, emme myöskään koe, että joka päivä on pakko ulkoilla tai heti keväällä koko perheen pitää iloisesti lähteä pyöräilemään, koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Meillä ei oikein ole mitään sellaisia "kun-niin-vain-lapsiperheessä-kuuluu-tehdä" asioita. Ja olen siitä todella tyytyväinen. Uusimmassa Oliviassa taisi olla Hanna Jensenin kirjoittama juttu velvollisuudentunnosta ja siinä myös mainittiin, että se periytyy aikuisilta lapsille. Toivon, että meidän lapset tulevat tekemään juuri niin kuin heille on parhaaksi. Jos vanhaa äitiä ei huvita tulla moikkaamaan, niin toivon, ettei ainakaan velvollisuudentunnosta tulla.
Alla meidän pääsiäisloman aloituslounas. Raikasta salaattia, uusia perunoita (jostain maasta) ja savustettua lohta. On aika askeettisen näköistä, mutta hyvää oli.
Pääsiäisen välipäivänä, eli lauantaina päätimme lähteä Helsingin keskustaan, koska kaupatkin olivat auki. Me tykkäämme hengailla kaupungissa, käydä kahvilla ja vierailla Akateemisessa hiplailemassa kaikkia niitä ihania kirjoja. Auringon paistaessa ja kuopuksen nukahdettua rattaisiin suuntasimme kulkumme Ruttopuistoon, jossa on ihan kiva lasten pieni leikkipaikka. Lapset ottivat ilon irti yhtäkkisestä puistovierailusta kaupungissa tallailun lomaan. Vanhemmat saivat ansaitun paistatteluhetken puistonpenkillä. Olen muuten aina ihmetellyt, että miksi lapsiperheitä näkee niin valitettavan vähän keskustan melskeessä. Miksi kaupunkikulttuurin ja lasten yhdistäminen vaikuttaa täällä jotenkin niin vaikealta? Olemme asuneet hetken Lontoon keskustassa ja sielläkin lapsia näkyi huomattavasti enemmän, vaikka liikkuminen oli huomattavasti ruuhkaisuuden vuoksi hankalampaa. Myös Kööpenhaminassa lapsia näkyy ihanasti kaupunkikuvassa. Toivoisin, että täällä Suomessakin otettaisiin lapset enemmän mukaan kaupunkielämään, eikä ajateltaisi, että ovat vain siellä tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti